Pihtiputaan Mummo on oikeasti olemassa. Se on kunniatehtävä, jota hoitaa ihka oikea pihtiputaalainen mummo kolme vuotta kerrallaan. Kesä-heinäkuun vaihteessa 2018 uudeksi Pihtiputaan Mummoksi valittiin Helka-Anneli Lohtander. Hänen edeltäjänsä oli Aune Turunen. Aunen haastattelun löydät tästä alta ja Helka-Annelia haastateltiin keräysharrastuksen merkeissä jo ennen Mummo-kautta, löydät jutun Haastattelut-alasivulta. Lue myös Pihtiputaan Mummon historiasta ja sekä Mummo vastaa -palsta. Aiempien Pihtiputaan Mummojen kuulumisia kerrotaan Mitä kuuluu Mummoille? -sivulla.

Pihtiputaan Mummo haluttiin jälleen tietysti mukaan, kun Keihäskarnevaalien viikonloppulauantaina oli Toritohinat Pihtiputaan ns. vanhalla torilla. Mummo Aune Turunen kertoi kuulumisiaan, joista tässä julkistettakoon se, että Mummo osallistuu Muurasjärvellä Maalaismaratonille lauantaina 15.7. ja haastaa mukaan kaikki muutkin mummot.

- Sain haasteen Hilkka Jämseniltä ja haastan mukaan kaikki mummot! Siellä on hölkkä-/kävelysarja, johon voi osallistua. Matka on seitsemän kilometriä, mutta sitä voi lyhentääkin. Meille mummoille on luvattu järjestää matkan varrelle "mummoparkkeja", Aune Turunen hymyilee.

Hän painottaa, että tärkeintä on iloinen mieli ja yhdessä osallistuminen, Suomi 100 -juhlavuoden hengessä.

Toritohinoissa Pihtiputaan Mummo tapasi jälleen Kimmo Kinnusen, joka toivotti Mummolle edelleen hyvää kauden jatkoa kunniatehtävässä. Mummo tapasi myös pihtiputaalaistaustaisen Niina Pelanderin, joka on hallitseva Euroopan mestari Master of Sport -kahvakuulailija. Pelander oli esittelemässä lajia tapahtumassa.

- MM-kisat ovat marraskuussa Etelä-Koreassa, Pelander kertoi tavoitteestaan.

TS 7 / 2017

Pihtiputaan Mummo sai 11 muuta kunnan tai kylän nimikkohahmoa vieraakseen Keski-Suomen päivänä 18.4.2017. Mummon, Pihtiputaan kunnan ja Pihtipudas-seura ry:n järjestämässä tilaisuudessa kuntahahmot mm. tutustuivat toisiinsa, kävivät leikkimielisen keihäskisan ja nauttivat Pihtiputaan Mummon nimikkokahvia. Yleisötilaisuuteen oli vapaa pääsy.

- Nyt se vanha atsalea kukkii, Pihtiputaan Mummo Aune Turunen toteaa. Pöydällä kukoistaa mahtava ruukkukasvi täynnä upeita kukkia.

Atsalea on tempukas kukka pidettäväksi hengissä ja loistossaan. Aune Turusella on kauniita muistoja äidistään ja äidin atsaleoista.

Oikeastaan koko suvulle atsalea on erityinen kukka.

- Atsalealla on meillä niin suuri merkitys, että sille oli kirjoitettu jopa oma roolihahmo näytelmään, joka esitettiin suvun yksillä syntymäpäivillä. Atsaleaa näytteli eräs henkilö ja taisipa kyseessä olla ihan puherooli, Aune Turunen nauraa.

- Meillä kun on tapana antaa atsalea suvun jäsenille, jotka täyttävät ensimmäisiä pyöreitä vuosia. Saatesanoina on, että alkaisi olla sinullakin elämässä atsalean aika. Ja oma ilonpitonsa on siitä myöhemmin, säilyykö atsalea vai ei.

- Joskus joku juhliaan viettävä saattaa kukkapaketin aukaistuaan huokaista, että Luojan kiitos, ei ollut atsalea!

Pihtiputaan Mummo kieltää osaavansa erityisiä niksejä atsalean hoidossa. Kuitenkin nyt taas kerran kukkaan puhjennut atsalea on jo ainakin yli viisi vuotta vanha. Yleensä se kukkii melkein koko ajan ja samat kukat kestävät pitkään.

- Yritän vain pitää sen tasaisen kosteana. Tavallisesti kastelen sen kahdesti päivässä. Joskus, kun on jonnekin lähtö, ihmettelen, että miten tämän nyt jätän. Eino sanoo, että ota mukaan!

- Reissun ajan kukanhoitajallakin on tietysti paineita saada kukinta säilymään. Joskus kastelen itse lähtiessä runsaasti, että atsalea ei ehtisi kuivahtaa. Ehkä siksi on saattanut kaikki nuput mennä ruskeiksi. Palatessani olen sitten väittänyt, että sillä oli ikävä, Mummo Turunen vitsailee.

Joskus atsalea pääsee kesällä ulkoilemaan.

- Tuon kuitenkin sisälle, jos on kovin paahteista, tuulista tai sateista. Sen verran pidän sitä silmällä ja sydämessä.

- Kun tänä kesänä ensimmäiset nuput menivät ruskeiksi, juttelin atsalealle, että anna olla, eihän sitä koko ikäänsä tarvitse kukkia. Mutta sepä teki uudet nuput ja kukat.

Atsalean nupuista Aune Turusella on erityisen rakkaita äitimuistoja.

- Pienet nuput ja uusien lehtien alut muistuttavat paljon toisiaan. Äidillä alkoi olla jo heikko näkö ja hän tunnusteli sormillaan, kummistako oli kyse ja sanoi sitten, että ”nyt on nuppuja”. Huomaan, että teen itse samoin, vaikka näköni onkin hyvä. Mutta annan näiden äitimuistojen tulla, ne ovat minulle hyviä.

TS 10 / 2016

Pihtiputaan Mummoa pyydetään toisinaan osallistumaan tilaisuuksiin ja haastatteluihin. Mummo päättää itse, mihin ehtii ja haluaa osallistua, mutta aika moneen hän on ehtinyt. Pihtiputaan Mummo Aune Turunen on tänä kesänä ollut mm. Keihäskarnevaalien viikonloppuna olleissa LC Pihtipudas Emmien Toritohinoissa, Emmien kesäillan vietossa Heinäjoen luontoreitillä ja lasten ja nuorten kulttuurifestivaalien suojelijana. Senioriolympialaisissa hänellä ja Viitasaaren Wilmalla oli oikein omat lajit.

- Meillä oli langankerintää, kahvinjauhatusta kahvimyllyllä ja pyykinripustusta. Tulos taisi olla riemukas tasapeli, Aune Turunen nauraa.

- Viitasaaren Wilman Elina Räsäsen kanssa meillä oli useita yhteisiä juttuja. Olimme muun muassa Viitasaarella Porthaninpuistossa ja taidenäyttelyssä. Uutta Wilmaa en vielä ole tavannut.

Uusi Viitasaaren Wilma valitaan joka vuosi.

Keväällä Aune Turunen oli Pihtiputaan Mummon ominaisuudessa Pihtiputaan Elämää maaseudulla –messuilla. Nyt syksyllä hän osallistuu Pihtiputaalla hyvinvointimessuille ja muitakin pyydettyjä vierailuja on kalenterissa.

Jo viime vuonna Aune-Mummoa pyydettiin valokuvamalliksi näyttelykuvauksiin. Hän suostui. Näyttely oli esillä tammikuussa Pispalan pienellä kirjastotalolla. Kuvat siihen otti ihmisistä eri puolilta Suomea Shihab Chowdhury ja kuviin tekstit teki Sini Mäkeläinen. Näyttelyllä he halusivat lisätä suvaitsevaisuutta ja tuoda esiin ihmisten erilaisuutta aikana, jolloin heidän mukaansa on paljon pahansuopuutta. Tänä kesänä he kävivät luovuttamassa näyttelyssä olleen kuvateoksen Aune Turuselle itselleen.

TS 8/2016

Pihtiputaan Rönnynkylällä asuu kauniissa, vaaleassa puutalossa Aune Turunen miehensä Einon kanssa. Olohuoneen ikkunaerkkerin ikkunoista näkyvät pellot ja Saaninjärvi sekä Aunen hellin, mutta lujin käsin hoivaama piha runsaine istutuksineen.

Ikkunaerkkeriin liittyy tarina. Aune ja Eino olivat tekemässä uutta taloa, koska tytär perheineen tuli kotitilan jatkajaksi. Sopiva talopaketti oli yhdessä valittu ja tilattu ja pohjatyöt juuri aloitettu. Sitten Aunen mieleen tuli, miltä tuleva koti näyttäisi, jos siinä olisi myös erkkeri. Hän kysyi Einolta, vieläkö sen ehtisi. Eino vastasi, että eihän sitä nyt enää, kun kaivuri on jo kaivamassa.Aunella oli työpäivä ja hän lähti kierrokselleen lähihoitajana. Erkkeriajatus ei jättänyt rauhaan. Ruokatauolla hän pirautti talomyyjälle ja kysyi asiaa. Sitten hän soitti Einolle ja tunnusti, mitä oli tehnyt. Että oikeastaan hän oli niin kuin melkein tehnyt lisätilauksen erkkeristä. Kotona vielä keskusteltiin eikä Eino pahana ollut. Vielä lisäyksen ehti taloon saada. Lopputulos on molemmista oikein hyvä. Silloin täytyy toimia, kun siltä todella tuntuu. Säästyy harmitteluilta myöhemmin.

Sivusta kuullen tapaus on kuin ”Kunnioita omia toiveitasi, mutta myös toisen” –oppikirjasta. Sellaista oppikirjaa ei ehkä ole olemassa, mutta Pihtiputaan Mummoa kuunnellen siihen löytyisi sisältöä.

Aune Turunen itse sanoo oppineensa vanhoilta ihmisiltä paljon. Hän on hoitanut heitä työkseen ja myös elänyt aiemman sukupolven kanssa yhdessä.

- Olen saanut ikäihmisiltä hirveän hienoja voimavaroja elämään. Monet tarinat ja evästeet tulevat usein mieleen monen asian yhteydessä. Se on sitä elämänviisautta, mitä olen saanut, hän pohtii. Aune Turusella on ollut kolme ammattia: maatilanemäntä, kodinhoitaja ja lähihoitaja. Nyt hän on eläkkeellä, mutta käy vielä tekemässä työkeikkoja lähihoitajana.

- Aluksi olin emäntänä tilallamme, mutta maatalouden murroksessa opiskelin toisenkin ammatin. Hoivatyöstä tulikin oikein toiveammattini, joka on antanut paljon.

- Ikäihmisten kanssa on tullut usein syvällisiä keskusteluja elämästä ja kuolemasta. Siitä, miltä elämä tuntuu, kun on vanha ja jo sydämeltään odottaa kuolemaa. Kun on ”kaiken nähnyt” ja kuitenkin näkee elämän lahjana – kuinka rajamailla heikkona hetkenä toivoi, että täältä pääsisi, ja sittenkin herätessä Luojaa kiittää, että vielä antoi uuden päivän.

- Haluankin myös Pihtiputaan Mummona puhua tällaisia sunnuntaiajatuksia, ei vain arkipäiväisiä.

- Uskon, että elämä kantaa. Nuorille haluaisin sanoa, että vaikka elämässä ei tahtoisi paikkaa löytyä ja vaikka tarvitsisi apua, ei kuitenkaan saa kadottaa uskoa itseensä ja elämään. Vaikka on yhteiskunnassakin suuria muutoksia, sotea ja muuta, jotka aiheuttavat myös epävarmuutta, niin kyllä meistä pidetään huolta. Asiat järjestyvät ajallaan.

Viime vuonna Suomessa koettiin ennennäkemätön maahanmuutto. Aune Turusen mukaan tässäkin auttaa se, että hyväksyy muutoksia. Epäkohtia paisuttelemalla menee itsekin mukaan pelkoon ja epävarmuuteen. Vaikeuksista kyllä selvitään, kun annetaan hieman aikaa niiden selvittelyyn.

- Tilannehan on ollut tulijoilla ihan mahdoton. Että ihmisten pitää kulkea lautoilla, nähdä kylmää, nälkää ja jopa kuolemaa. Mitä se on? Kuitenkin meillä kaikilla ihmisillä on sama ihmisarvo, Aune Turunen muistuttaa tiukasti.

Hänestä jyrkkien mielipiteiden esiintuonti on ikävä asia. Hän uskoo, että äärimmäiset mielipiteet tasoittuvat, kun ihminen ehtii sisäistää uuden asian jotenkin. Turvallisuusasioistakin ihmiset voivat olla eri mieltä, mutta ei silti pidä toista loukata sanoilla eikä teoilla.

Aune Turusen sydän on suuri ja avoinna muun muassa vammaisille. Pihtiputaan Mummona hän toivoo voivansa toimia etenkin vammaisten kanssa. Hän on vieraillut muun muassa laitoksissa ja ollut mukana juhlissa ja konsertti- sekä teatteriretkillä.

Toisista välittävän elämänmallin Aune oppi jo pikkutyttönä. Hän oli lapsuusperheensä tytöistä vanhin ja sai jo varhain paljon vastuuta äidille sattuneen onnettomuuden vuoksi. Aune kokee kasvaneensa vastuunkantajaksi ja olevansa sitä yhä, mielellään. Turusille syntyi neljä lasta ja 14 lastenlasta ja seuraavaakin polvea on jo kaksi.

- On ollut hyvä ja rikas elämä. Appivanhemmat asuivat kanssamme ja sisarusten kanssa on pidetty yhteyttä paljon. Olen kokenut, että meillä on hyvä turvaverkko. Omat sisarukset, jotka asuvat muualla, ovat itse sanoneet täällä kotiseudulla käydessään, että heidän henkinen kotinsa on minun luonani. Koen itse, että olen parhaimmillani, kun ympärillä on iso joukko, joille saan
laittaa syötävää ja juotavaa.

- Eino on tukeni työlle ja harrastuksille. Pidän arvossa sitä, että hän on aina tukenut minua kaikessa, nytkin tässä Pihtiputaan Mummon tehtävässä.

Tuija Siidorow 7 / 2016