Etätyössä Hubteekissa

Tämä vuosi pandemian otteessa on nostanut etätyön käytetyksi ja tavalliseksikin ratkaisuksi yhä useammassa toimistossa. Työtä voi tehdä lähellä, etänä. Etätyökeskuksia on putkahdellut jo ennen koronaakin eri paikkoihin. Pihtiputaalla Hubteekki pääsi avaamaan ovet täysin remontoituun entisen apteekin tiloihin syksyllä 2020. Hubteekkiin saa tulla läppärinsä kanssa kuka tahansa, ottaa vapaana olevan työpisteen näyttöineen ja ruveta töihin, maksutta. Ilmaisena mahdollisuus jatkuu ainakin keväälle 2022 eli kunnan hallinnoiman hankkeen loppuun asti.

Hubteekissa on ryhmätyötiloja, erillinen työhuone ja lukuisia työtiloja samoissa tiloissa muiden etätyöläisten kanssa. Hubteekin toiminnasta huolehtii Miia Hiironen, joka kertoo tilojen olevan välillä täynnä, vaikka työpisteitä todella on runsaanlaisesti siihen nähden, että Pihtipudas ei ole valtaisan suuri paikka. Kävijöinä on ollut niin vakiputtaalaisia, kesäputtaalaisia kuin muualtakin olevia. Paikka on jokaiselle tähän asti kuitenkin löytynyt ja tavallisina päivinä läppärinsä sijainnin voi valita monesta vaihtoehdosta.Hubteekin valttina on tietenkin hyvät tietoliikenneyhteydet. On myös iso näyttö kokouksia ja koulutuksia varten. Yhdessä ovessa lukee ”Lataamo”. Oven takaa paljastuu keittiö. Pistorasioita ja jatkojohtoja on varmasti tarpeeksi erilaisia mobiililaitteita varten. Jos paperitulosteita tarvitaan, sekin onnistuu.

Moderni sisustus mustilla, tummanharmailla, keltaisilla ja punaisilla ripauksilla puunvärein pehmennettyinä on ilmeeltään kutsuva. Yhdessä Suomen johtavista hevospitäjistä kun on kyse, on tekstiileissä hevosaiheisia tekstiilejä verhoina ja tyynyinä taiteilija Marjaana Niskasen tekeminä – hieman siis naapuri-Viitasaarenkin vahvistusta on käytetty. Viitasaarella on myös etätyökeskus, Lennätin.Pihtipudas ja Viitasaari ovat esimerkkejä siitä, miten pohjoisen Keski-Suomen runsasta loma-asutusta arvostetaan alueella. Jos mökillä ei netti pelitä, Hubteekissa ja Lennättimessä pelittää. Voi siellä myös nähdä muita, ettei mökkihöperyys iske. Kun työt on tehty, lähes ulko-oven takana odottaa kaunis luonto ja kaikki siihen liittyvä harrastaminen tai ihan vain rauha ja lepo. Tilaa on.Ihan upouusi keksintö etätyökeskus ei Pihtiputaallakaan ole. Putaanportissa Nelostien tuntumassa oli jo liki parikymmentä vuotta sitten MEI-keskus, jonka nimi tuli sanoista Me Elämme Internetissä. Vanhassa, isossa hirsirakennuksessa oli vaivaton nettiyhteys ja vuokrattavia toimistotiloja. Aikansa myös sen tilat olivat täynnä paikallisia yrittäjiä, mutta talo jouduttiin sulkemaan myöhemmin sisäilmaongelmien vuoksi. Vielä muistetaan, miten mukava oli yksin etätyötä tehneen porukan kokoontua kahvipöytään yhdessä pari kertaa päivässä. Etätyötä yhteisöllisesti, silloin ja nyt.

TS

Lisää kuvia Hubteekista on Mummolasta-sivun Facebookissa!

Heinäjoen silta, Pihtipudas

Keskellä Pihtiputaan kirkonkylän keskustaajamaan on Heinäjoki, jonka yli vie Nelostien silta ja lähellä sitä kauniimpi ja vanhempi museosilta. Museosilta on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetun kulttuuriympäristön kohteeksi. Kaksiholvinen museosilta tehtiin autoistumisen aikoihin ja se otettiin käyttöön vuonna 1924. Sillan pituus on 41,3 metriä ja leveys 4,9 metriä. Sillan aukot ovat 13-metriset. Alituskorkeudeksi mainitaan 3,7 metriä.

Kivisiltaa alettiin Puttaalla puuhaamaan vuonna 1908 syksyllä ja vielä saman vuoden joulukuussa tehtiin päätös korvata vanha puusilta kivisillalla. Kivisilta päätettiin tehdä vanhasta sillasta katsoen ylävirran puolelle. Pihtiputaalaisille lankesi sillan rakentamisen velvollisuus, tosin tulossa oli jo uusi tielaki, joka siirsi yleiset tiet valtion hoitoon. Huonokuntoiset sillat eivät kuitenkaan sallineet lain odottamista. Käytännön töihin ei heti päästy, sillä Tie- ja vesirakennusten ylihallituksen kanssa oli ensin neuvoteltava monesta asiasta. Siltasuunnitelma valmistui 1915. Maailmansota hankaloitti raudan ja sementin saamista, ja tarjouspyyntövaiheessa oltiin vasta 1922. Tarjouskilpailun voitti Ab Granit Oy.

Rakennustyöt alkoivat 1923.Kaunis holvikaarisilta tehtiin lohkokivistä, jotka louhittiin Kolimajärven vastarannalta Vaaksikalliolta. Rakentajat tulivat muualta, mutta siltatyömaalla paikallisetkin oppivat mestarien työstä kivityötaitoja. Sillan tekeminen työllisti mukavasti pihtiputaalaisiakin. Tosin työnmaan alkuhankaluuksina oli paineellinen pohjavesi ja vedenalaisten valujen tekemisen vaikeus. Valmistumisen jälkeen siltaan tehtiin vielä joitakin korjauksia. Sillan on sanottu olleen kallis verrattuna muihin kivisiltoihin. Urakoitsija jäi siitä tappiolle. Työn jälkeä on kiitetty laadukkaaksi ja siltahan on maantiekäytössä edelleen. Toki sitä on kunnostettu ajan mittaan jonkin verran. Valtatie rakennettiin myöhemmin kulkemaan alajuoksun puolelta ja sen betonisilta valmistui vuonna 1962. Vanha tie jäi paikallisliikenteen käyttöön ja museoitiin 1982.

Vanhan sillan ympäristössä on kaunista rakennuskantaa. Asuttu historia joen rannoilla ulottuu kivikauteen asti. Heinäjoen silta tunnetaan myös nimillä Puttaan kivisilta ja Putaanvirran silta. Siltaa on helppo poiketa ihailemaan. Se pilkahtaa näkyviin Nelostien sillalle, mutta paremmin sen näkee kaartamalla keskustaan. Mainio sillan ihailupaikka on terveyskeskuksen takana.

TS

Tankarin majakkasaari

On kalliota, matalaa kasvustoa, vanhoja rakennuksia, merituulta, pitkospuita ja majakka. Tankarin saari on Kokkolan edustalla. Sinne pääsee omalla aluksella tai reittiliikenteellä. Mitä mainioin kohde kesäpäivän viettoon! Noin viidessä tunnissa ehtii sinne ja takaisin ja olla perilläkin. Liput m/s Jennyyn on syytä varata etukäteen.

Tankarissa voi käydä hylkeenpyyntimuseossa, pohtia merenkulun vaarallisuutta etenkin aiempina aikoina tai bongata lintuja. Onpa pienellä saarella pieni kirkkokin, vuodelta 1754. Majakka on otettu käyttöön 1889 ja toimii yhä. Joinakin päivinä majakkaan pääsee sisällekin tutustumaan, ken portaita jaksaa kiivetä.

Kiitämme: Merellistä kokonaisuutta ja ajatuksia avaavaa kurkistusta alueen historiaan.

TS

Väisälänmäki

Pisteaitoja, kataja- ja koivikkoahoa, vuosisataisia hirsirakennuksia. Polveileva polku, mahtava mäki ja näkötorni. Yksi Suomen 27:stä kansallismaisemasta. Siellä Eero Järnefelt maalasi kaskenpolttoa kuvaavan kuuluisan teoksensa. Väisälänmäellä maalasivat myös Pekka ja Antti Halonen.

Pohjois-Savon Lapinlahden Väisälänmäellä todella tavoittaa menneiden aikojen maalaistunnelman. Metsälaitumia laidunnetaan yhä ja kyläläiset vaalivat upeita pihapiirejään ja rakennuksiaan. Hyvällä säällä mäeltä voi kuulemma nähdä jopa Puijon tornin 60 kilometrin päässä. Kesäaikaan Karjamaja-kahviossa voi istahtaa keinutuoliin ja tirkistää hirsien välistä matalasta ikkunasta näkymiä. Pieni aittamuseo esittelee entisaikojen esineistöä, johon koskeminen on Justiinan kaulimen uhalla kielletty. Kodalla voi paistella makkarat ja ymmärtää, miksi ympäristössä elää sanonta "Ee mittää hättee, Väisälänmäk näkkyy".

Kiitämme: Puinen näkötorni tarjoaa kasvavasta metsästä huolimatta yhä näkymiä Onkivedelle ja näkyy niitä polultakin.

Moitimme: Ilkeä ihminen voi kiusata kanssakatselijoitaan saamalla tornin hieman huojumaan.

TS

Botania

Paikka, jossa perhoset voivat tulla tutkimaan Sinua läheltä. Paikka, jossa kaktukset voivat olla korkeita puita tai sumuinen sade osua päälle katosta huolimatta ja jossa papukaijan nimi on Juuso, vaikka se onkin neiti. Ihana paikka, jossa voi kulkea eri ilmastovyöhykkeeltä toiselle vain avaamalla oven ja astumalla yhden askeleen.

Botania on Joensuun kasvitieteellinen puutarha sekä maailman pohjoisin ja Suomen ainoa trooppinen perhospuutarha. Perhosia lepattelee kasvihuoneissa paikoin ruuhkaksi asti. Pitää myös varoa, ettei kävele niiden päälle. Kasveja on paljon ja vaikka millaisia.

Paikka on satunnaiselle ihmisvierailijalle paratiisi, josta ei malttaisi lähteä pois. Mutta perhosilla on paratiisissa petonsa, ainakin hämähäkkejä.

Botanian jatkosta ei liene tällä hetkellä varmuutta. Paratiisissa taitaa luikertaa se katalista käärmeistä tavallisin - rahanpuutekäärme. Kiirehdi siis ihminen, jos tropiikki kutsuu!

Kiitämme: Vahva luontokokemus, vaikka kyseessä ei olekaan erämaa.

TS

Korkeakoski

Hiljainen hämärä kanjonin pohjalla. Ikikuuset, viileys hellepäivänäkin. Keväällä mahtava jylinä ja valkoiset pärskeet. Vappuna paikalle vaeltaa valtavasti ihmisiä, tuhansia.

Maaningalla, Pohjois-Savossa. Niin korkea, ettei ylhäältä näe, mihin koski päättyy, ja päinvastoin. Se on koettava.

Kiitämme: Paljon portaita, soveltuu kuntoharjoitteluun. Kaikenikäisiä voi kannustaa kanjonista ylös kysymällä, kuinka monta porrasta pohjalta ylös onkaan.

TS